Viimeinen viikko töissä

Maanantai 23.4.2018

Tutustuminen toiseen päiväkotiin.

Tänään kävimme tutustumassa toiseen päiväkotiin. Sielläkin oli todella suloisia lapsia, 3-5 vuotiaita. Tänään jouduimme kaikki neljä päättämään kummassa päiväkodissa tekisimme viimeiset 4 päivää. Minä ja tähänastinen matkakumppanini päätimme jäädä päiväkotiin, missä olimme jo viikon olleet ja kaksi muuta suomalaista päättivät tulla tähän uuteen päiväkotiin. Ymmärrän kyllä, vastaanotto oli hieman erilainen täällä ja opettaja puhuu edes vähän englantia, mutta meistä tuntui parhaalta tehdä tutussa paikassa loppuun. Ja olisihan siinäkin oma hommansa jos olisi jo kolmas työpaikka täällä!
Käytiin vielä luultavasti viimeisen kerran jäätelöllä läheisessä kaupassa ja päätimme nauttia tuon lyhyen matkan riksoista.  Illalla lähdimme katsomaan festivaalia, joka osoittautuikin olevan ”draamaa", jossa tanssittiin ja laulettiin. Sitä oli kyllä ilo katsoa. Emme vain valitettavasti saaneet olla kauaa, koska kello oli jo paljon ja oli todella pimeää. Hieman meitä jännittikin kävellä taskulampun valossa pimeää tietä, mutta meidän piti ilmoittaa lähtiessämme takaisinpäin ja keskuksen vartija tuli sitten meitä vastaan. Vartija varmaan jo miettikin, että hänen työnkuvaansa ei kyllä kuulu lähteä hakemaan tyhmiä suomalaisia naisia yöllä kyliltä!

Paikallista draamaa katsomassa.

Tiistai 24.4.2018

Jäätelöannos.

Tänään aamulla alkoi iskeä tajuntaan ensin se, että viikon päästä alamme tekemään lähtöä kotiin ja sitten iski kaikki unettomat yöt ja huonosti syödyt päivät. Lopuksi olin niin väsynyt, etten vain kyennyt menemään tänään töihin vaan minun oli pakko ottaa pienet unet! Mutta ne teki todella hyvää ja jaksan taas loppuun asti.
Kävimme myös Kundapurassa syömässä ja hieman ostoksilla. Takaisin päin tullessamme huomasimme hyvän esimerkin hygienian puutteesta. Kuski bussissa pyyhki naamaansa ja silmiään likaisella rätillä koko ajan ja hänen molemmissa silmissään oli selvä tulehdus. Teki hieman pahaa…
Koti-ikävä alkaa tuntua joka päivä - tai oikeastaan joka ilta - kovemmalta. Enää ei huvittaisi seurustella iltaisin paikallisten tai muiden vapaaehtoisten kanssa.

Keskiviikko 25.4.2018

Päiväkodissa väritettiin.

Viikon päästä olen viimein kotona!
Töihin veimme tänään lyijykyniä, kumeja, teroittimia, värityskuvia ja värikyniä. Lapset olivat innoissaan niitä värittämässä ja piirtämässä omia kuvia, mutta huomasimme kuinka haastavaa lasten oli itse valita väri, jolla he värittäisivät. Lapset ovat täällä tottuneet, että heille annetaan yksi värikynä tai -liitu ja he värittävät sitten sillä. Samoin, kun he alkoivat piirtämään. He odottivat, että kertoisimme heille mitä he piirtäisivät ja kun saimme kerrottua, että he voivat piirtää mitä vaan, oli lapsilla vaikeaa päättää mitä he piirtävät. Kaikki päättivät piirtää vuoren, auringon ja kellon. Värittäessä vain yksi tyttö käytti useita värejä vain yhden sijaan ja lopuksi muutamat lapset matkivat häntä ja käyttivät myös useita värejä. Hieman surullista oli kuitenkin katsoa, kun opettajan apulainen huusi lapsille jotka eivät halunneet värittää ja laittoi heidät väkisin värittämään. Leikimme myös päiväkodin lasten ja muutaman isomman lapsen kanssa paikallista leikkiä.
Lähdimme taas jäätelölle ja tällä kertaa kävimme Tallurissa. Kävimme samalla upeassa kristinuskoisten kirkossa.

Kristittyjen kirkko Tallurissa.

Torstai 26.4.2018

Dominoa.

Tänään pelasimme lasten kanssa dominoa. Pelaaminen oli hieman haastavaa, lapset eivät osanneet sääntöjä ja heille oli kielimuurin takia niitä vaikea selittää. Pelasimmekin sitten hieman keksityillä säännöillä. Meillä oli mukana myös suomesta tuotuja leluja. Aluksi lapset istuivat vain piirissä lelujen kanssa kunnes uskaltautuivat leikkimään kunnolla. He myös innostuivat dominopelistä ja pelailivat keksityillä säännöillä monta kertaa.
Se mihin en tule koskaan tottumaan täällä, varsinkaan päiväkodissa, on tuo lasten lyöminen. Yhtäkin poikaa lyötiin risulla ihan vain siksi, että hän oli liian lähellä ovea.
Päätimme lähteä vielä Malpe-rannalle syömään ja ihmettelemään. Kello olikin niin paljon tullessamme takaisin, että jouduimme ottamaan viimeiselle pätkälle riksan, viimeisen bussin jo mentyä.


Perjantai 27.4.2018

Uudet lelut saivat lapset innostumaan.

Viimeinen työpäivä! Vielä aamullakin lapset jaksoivat innoissaan leikkiä leluilla, jotka eilen heille vein. Väritimme myös yhdessä värityskuvia, mutta paikalla olleista kahdesta pojasta huomasi selvästi, että he mieluummin leikkivät autoilla ja pehmoleluilla. Apuopettaja huusi pojille kun he yrittivät kesken värittämisen mennä leikkimään, niin päätimme lopettaa värittämisen ja viedä lelut poikien luokse. Kyllä he olivat iloisen näköisiä kun saivat leikkiä!
Päätimme kuitenkin käydä vielä Kundapurassa syömässä ja loppuillan vain nautimme. Saimme myös kutsun maanantaina oleviin häihin! Ensimmäinen reaktio oli paniikki, mitä pistämme päälle ja tarvitsemmeko lahjaa? Onneksi voimme laittaa täältä ostetut paikalliset vaatteet ja saimme myös tietää ettei lahja ole pakollinen! Saimme myös kuulla, ettei meidän tarvitse maksaa ylimääräistä asumista keskuksella, he kun ovat meidän host perhe!