Lauantai 7.4.2018
Kolmen bussimatkan ja yhden riksan jälkeen saavuimme Manipaliin ja Asareen.
Meille näytettiin heti huoneemme ja sen jälkeen saimme kukat ja jouduimme poseeraamaan monissa valokuvissa. Muutama henkilö puhuu englantia, mutta vahvalla aksentilla tai sitten vain huonosti.
Kovasti yritimme keskittyä mitä meille sanotaan ja kerrotaan.
Asare on erityislapsille rakennettu koti ja koulu. Täällä on eri ikäisiä ja kuntoisia lapsia ja aikuisia, mielenterveysongelmista aina downin syndroomaan ja autismiin. Kirjo on siis laaja.
Maisemat kyllä ikkunastamme on upeat, mutta täällä on taas niin erilaiset hajut kuin mihin olin kerennyt tottua. Eikä nuo kalterit ikkunassamme hirveästi piristä.
Täytyy myöntää, alan nyt jo kaivata FSL:n tiloihin takaisin ja kotiin, enkä ole ollut täällä kuin muutaman tunnin!
Kävimme myös kävellen kaupassa ja katsomassa maisemia. Ei tarvitse kauaksi kävellä kun alkaa maisemat olemaan kauniita ja vehreitä. Täytyy vain vielä miettiä miten pidämme päämme kasassa täällä omassa vankilassamme...
 |
| Jokaista bussia koristaa erilaiset kukat ja koristeet. |
Meille näytettiin heti huoneemme ja sen jälkeen saimme kukat ja jouduimme poseeraamaan monissa valokuvissa. Muutama henkilö puhuu englantia, mutta vahvalla aksentilla tai sitten vain huonosti.
Kovasti yritimme keskittyä mitä meille sanotaan ja kerrotaan.
Asare on erityislapsille rakennettu koti ja koulu. Täällä on eri ikäisiä ja kuntoisia lapsia ja aikuisia, mielenterveysongelmista aina downin syndroomaan ja autismiin. Kirjo on siis laaja.
 |
| Kuvaa huoneemme ikkunasta. |
Täytyy myöntää, alan nyt jo kaivata FSL:n tiloihin takaisin ja kotiin, enkä ole ollut täällä kuin muutaman tunnin!
Kävimme myös kävellen kaupassa ja katsomassa maisemia. Ei tarvitse kauaksi kävellä kun alkaa maisemat olemaan kauniita ja vehreitä. Täytyy vain vielä miettiä miten pidämme päämme kasassa täällä omassa vankilassamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti