Matka

Helsinki-Vantaa toivottaa tervetulleksi.

Welcome to HEL! Have a HELL of a time! Näin minut toivotti Helsinki-Vantaa tervetulleeksi matkalleni. Tästä se reissu sitten alkaa, perheeni hyvästelyillä.

Ensimmäiseksi piti saada jätettyä matkalaukku ja selvitä turvatarkastuksista. Tietysti pistotarkastus osui minulle, selvisin siitä puhtain paperein ja pääsin jatkamaan matkaa. Lentokentän taulut ilmoittaa portilleni olevan 15 minuutin kävelymatka. Kiva, ei kun tallustelemaan. Seuraava piste; passintarkistus. Pienen kommelluksen jälkeen selvisin ja pääsin jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan (Miksi ihmeessä siellä on vain pienillä nuolilla merkitty mihin menet? Voisi olla meille tyhmemmillekin kunnon isot valotaulut!). Seuraavaksi ikuiselta tuntuva kävelymatka kohti omaa porttia ja matkaseuralaisia. Samalla lennolla kanssani lähtee siis kaksi naista ja meidän lisäksi kaksi naista lähtee vielä toisella lennolla ja tapaamme Delhissä, josta matkaamme yhdessä loppumatkan. Finnairin koneessa mukava yllätys oli, kun siellä oli odottamassa pieni tyyny ja peitto sekä kuulokkeet ja vesipullo. Pienenä pettymyksenä tietysti en ollut ikkunapaikalla, enkä myöskään nähnyt lentokoneen kameroiden avulla ulos pimeyden vuoksi. Paikkani oli kuitenkin aivan koneen perällä ja sain laitettua selkänojan hieman makaavampaan asentoon häiritsemättä ketään. Matka kohti korkeuksia taittuikin mukavasti elokuvaa katsellen ja yllätin jopa itseni torkahtamalla hetkeksi. Huomasin saaneeni pahimman jännityksen pois tavattuani matkakumppanini ja mukava lentoemäntä auttoi myös käymällä katsomassa, ettei minulta puutu mitään ja että kaikki oli muutenkin kunnossa.

 

Intialainen "valtaistuin".

Kello 5.25 (tai vähän jälkeen, lento oli hieman myöhässä) laskeuduimme Delhin lentokentälle. Vessassa meitä odottikin kuvan mukainen pönttö. Delhin kentällä kuumuus lävisti vaatteeni saman tien. Pitkän kävelymatkan ja pitkän jonottamisen jälkeen olimme selvinneet passin ja viisumin tarkistuksesta ja pääsimme etsimään matkalaukkujamme. Löydettyämme matkalaukkumme ja saatuamme eurot vaihdettua Intian rupioiksi oli aika taas etsiä paikka, minne voisimme viedä ruumaan menevät laukkumme. Pitkän etsinnän ja muutaman harhaanjohtaneen ohjeen jälkeen pääsimme taas jonottamaan. Onneksi olin jo kotona selvittänyt matkalaukkujen painorajoitukset ja saanut laukkuni pidettyä alle 12 kilossa, vaikka painoa olisi Intian sisäisillä lennoilla saanut olla 15 kiloa. Nyt siitä oli hyötyä. Yhden matkakumppanini laukku oli muutaman kilon liian painava ja saimme sen anteeksi joutumatta maksamaan lisäkiloista, koska minun laukkuni jäi sen verran alle. Kiitos Intialaisen ajattelun! Tästä ilostuneina lähdimme taas turvatarkastukseen ja siellä minulta vietiin sytkäri. Onneksi ei sen isompaa.  Kun olimme löytäneet portin jolta lento lähtisi, oli aikaa kulunut saapumisesta jo 3-4 tuntia! Tässä vaiheessa oli onneksi vielä aikaa reilusti seuraavan lennon lähtöön ja kerkesimme hieman huilata, syödä ja juoda. Juuri ennen porttien aukeamista tapasimme myös loput porukastamme ja saimme kuulla heillä olleen hieman ikävämpi alkumatka.
Tämä Intian sisäinen lento ei ollut sitten niin huikea kuin aikaisempi lento, mutta nyt minulla oli paikka ikkunan vieressä ja ulkona oli valoisaa. Pystyin siis seurata ikkunasta tapahtumia, kovasti yritin myös nukkua, mutta siitä ei tullut mitään.

Maisemat ovat uskomattomat.

Lennolta päästyämme meitä vastassa oli hakija, jonka erikoisessa kyydissä matka jatkui kohti määränpäätä. Ensimmäiseksi meidän piti saada laukut mukaan kyytiin. Kaksi meni sujuvasti katolle ja loput takatilaan. Eteen mahtui kuskin lisäksi oppaamme ja yksi matkalaisista. Loput meistä neljästä änkesimme takapenkille ja istuimme osittain toistemme päällä. Kyyti itsessään oli ensimmäisten kymmenien minuuttien ajan kauhistuttava kovan menon, julmetun ruuhkan ja kuljettajien välinpitämättömyyden takia, mutta hetken päästä kovaan menoon ja tööttäilyyn tottui. Pahinta kuitenkin matkassa oli katsoa mopoilevia perheitä, vauvat roikkuivat kyydissä eikä kellään lapsilla ollut kypäriä.
Ensimmäinen majapaikkamme vaikuttaa mukavalta, vaikka ei ihan sellainen olekaan mihin olen kotona tottunut. Kunnolliset vessat täällä kyllä on, mutta ei vessapaperia. Täältä saa myös juotavaa vettä automaatista eikä sitä tarvitse litratolkulla hakea kaupasta tai kojusta. Ensimmäinen suihkukokemuskin on. Yllättävän hankalaa pestä itseään avaamatta suutaan!